Eikö rahoitusta löydy? Älä luovuta!

,
Kirjoittaja on Forbes Suomen toimituksen neuvonantaja, joka aiemmin toimi 17 vuotta Forbes USA:n päätoimittajana
Kuvitus Jelena Vinogradova / Forbes

Rahoitusta kerääviin startup-yrittäjiin suhtaudutaan kuin spitaalisiin. Kukaan ei halua koskea heihin. Pankit eivät anna lainaa. Enkelisijoittajat tuskin vilkaisevat toista kertaa. Entäs pääomasijoittajat? On tunnettava joku, joka tunteen jonkun, joka tuntee jonkun. Ja sitten on löydettävä ”sopiva” päivä tavata liikekumppani. Joskus, jonakin päivänä, ikuisuuden aikana.

Pelko siitä, ettei rahoitusta vain saa, on varma tapa lannistaa itsensä. Maailmassa on niin monta syytä olla aloittamatta omaa bisnestä: lukuisien velvollisuuksien taakka, mukavan vakityön jättäminen, pelko pitkäksi venyvistä työtunneista, kauhukuvat epäonnistumisesta. Muutama torjutuksi tuleminen potentiaalisilta tukijoilta voi olla viimeinen niitti unelmista luopumiseen.

Ajattele kaikkia niitä upeita ideoita, jotka ovat matkanneet halki tuon itsetuhon tien ja lopulta ajaneet seinään.

Mutta ennen kuin aloitat matkan kohti epätoivoa, ota tämä huomioon: Et tarvitse pankkeja, pääomasijoittajia, enkeleitä, rikkaita enoja tai rahastoja aloittaaksesi oman juttusi. Monet yrittäjät ovat rahoittaneet startupinsa omalla tai käyttöpääomalla – ilman taloudellista tukea keneltäkään.

Olet kenties kuullut Jan Koumista, yhdestä WhatsAppin perustajista. Hän oli ukrainalainen pakolainen saapuessaan 16-vuotiaana äitinsä kanssa Piilaaksoon. Vaikka elämä Kiovassa ei ollut hääppöistä, eivät ensimmäiset vuodet Mountain View’ssa, Kaliforniassa olleet nekään ruusuilla tanssimista. Heidän elantonsa koostui Koumin palkasta, jonka hän sai lähikaupan lattioiden moppaamisesta, sekä hänen äitinsä työkyvyttömyyseläkkeestä. Kun Koum ja hänen yhtiökumppaninsa Brian Acton myöhemmin lopettivat työnsä Yahoolla aloittaakseen WhatsAppin, heillä oli hädin tuskin varaa pienen toimistotilan vuokraamiseen varastohallissa. Saati vahvistustekstiviesteihin, jotka heidän piti lähettää sovelluksen käyttäjille. Jotenkin he kuitenkin onnistuivat, ja saivat lopulta Facebookin huomion.

PYHIINVAELLUS KALIFORNIAAN EI OLE VÄLTTÄMÄTÖN.

Kaikki ovat kuulleet Spanxin muotoilevista alusvaatteista, jotka saavat naisen kuin naisen näyttämään Elina Tervolta. Spanxin perustaja Sara Blakely aloitti liiketoimintansa alle 4 500 euron pääomalla, jonka oli ansainnut myymällä faksilaitteita ovelta ovelle. Seuraavien kahden vuoden aikana hän haki patentteja ja kirjoitti itse hakemuksena opaskirjan avulla, soitti lukuisiin kangaskauppoihin, suunnitteli pakkaukset graafikon kanssa ja kesti sukkahousutehtaiden torjunnat, toinen toisensa jälkeen. Lopulta Blakely sai sopimuksen korkealuokkaisen tavaratalon, Neiman Marcusin, kanssa. Viisi vuotta sitten hänen yrityksensä arvo oli lähes miljardi euroa.

Kuinka mukavaa heille, noille legendaarisille miljardööreille, saatat ajatella. Mutta niin ei käy minulle. Minulla on erinomainen idea, joka ei kuitenkaan ole maailmaa mullistava. Ja sitä paitsi, kukaan ei halua antaa minulle rahaa.

Joten tässä muutama realistisempi esimerkki.

Zain Jaffer, Lontoossa varttunut intialainen, perusti useita startupeja ennen kuin sai ajatuksen Vunglesta. Liikeideana oli upottaa lyhyitä, viihdyttäviä videomainoksia mobiilisovelluksiin ja -peleihin. Opiskellessaan University College Londonissa, eläen kädestä suuhun marketin alelaareista, Jaffer löysi sanfranciscolaisen Thomas Korten rahoittaman hautomon, AngelPadin, järjestämän kilpailun. Parhaalle startup-idealle oli luvassa 110 000 euron palkinto. Jaffer yhtiökumppaneineen kuvasi itsestään videon, jossa he kertoivat Vunglesta. He antoivat videolle nimeksi ”Tunnetko Thomas Korten?” ja käyttivät viimeiset pennosensa linkkien ostamiseen mainosverkostoista. Video nousi viraaliksi ja sai Korten huomion. He voittivat kilpailun ja saivat rahoituksen starttiinsa.

Taro Fukuyaman tarina on vielä hullumpi. AnyPerkin (joka tarjoaa yhtiöille henkilöstön palkitsemisjärjestelmiä, ja toimii nykyään nimellä Fond) Japanissa syntynyt perustaja päätti myös matkata Piilaaksoon. Hän ja hänen kaksi yhtiökumppaniaan viettivät useamman yön minibussissa Taco Bellin parkkipaikalla. Kun heidät ajettiin sieltä pois, he nukkuivat siskonpetissä halvassa sanfranciscolaisessa motellissa. Fukuyamalla ei ollut tarvittavaa 2 700 euron summaa osallistuakseen TechCrunchin vuosittaiseen konferenssiin, joten hän keplotteli itsensä sisään väittäen olevansa kääntäjä.

Siellä hän törmäsi Paul Grahamiin, tarunomaisen Y Combinator -hautomon perustajaan, ja pyysi saada pitchata yritystään. Tämä toi hänelle puolen vuoden paikan startup-ohjelmassa ja myöhemmin rahoitustarjouksia pääomasijoittajilta.

Pyhiinvaellus Kaliforniaan ei kuitenkaan ole välttämätön omarahoitteisen bisneksen onnistumisen kannalta. Säästä arjessa. Myy kaikki, mitä et tarvitse uuden bisneksesi aloittamiseen. Käytä luottokortti tappiin asti. Vuokraa autosi. Tarjoa avainhenkilöille omaa pääomaa vastineeksi matalasta palkasta. Tee vaihtokauppoja tarvitsemistasi palveluista (esimerkiksi tarjoa ohjelmointipalvelua graafista suunnittelua vastaan). Osta laitteet käytettyinä. Etsi osa-aikaista työtä, kuten lastenhoito tai koiran ulkoilutus. Anele vanhemmiltasi ja ystäviltäsi lainaa. Viimeisenä keinona, muuta vaikka vanhempiesi luokse asumaan.

Saatat joutua hetkellisesti kärsimään. Mutta eikö se ole unelmiesi toteuttamisen arvoista? Voittaa se ainakin peukaloiden pyörittämisen, ja kuukausittaisen 560 euron valtion tuen nostamisen.

4835 Visi skatījumi 15 Skatījumu šodien

Jätä kommentti

450