Hello, Ni Hao ja Hola kaikukoon yliopistojemme käytävillä

,
Kirjoittaja on koulutustutkija, kirjailija ja kasvatustieteen tohtori

Maailmanlaajuinen taantuma pakotti yritykset, pääomasijoittajat ja kansantaloudet etsimään kasvumahdollisuuksia uusista tutkimattomista paikoista. Maailmantaloudessa rahaa kuluu eniten terveyteen ja koulutukseen. Terveysala palvelee jo yksityisiä yrityksiä ja tuottaa triljoonien eurojen edestä tuloja. Koulutus taas on kasvava palveluala, josta on tullut lupaava tulolähde yrityksille kautta maailman. Suomen olisi aika saada siitä osansa.

Vuonna 2015 maailman koulutusmarkkinoiden arvon arvioitiin olevan viitisen biljoonaa euroa. Suomen suuri haaste on se, että summaan sisältyy yksityisten koulujen ja korkeakoulujen ylläpitokustannukset, kirjojen julkaisu, oppimateriaalien ja -välineiden ostot, yksityistuntien myynti, kokeiden ja kehityspalveluiden hankinnat ja niin edelleen. Pelkästään Yhdysvaltojen vuosittainen koulutusbudjetti on melkein 700 miljardia dollaria. Yksityiset yhtiöt ja sijoittajat ovat havainneet nämä valtavat rahamäärät ja toivovat saavansa itselleen osan näistä markkinoista.

Maltti on kuitenkin valttia. Suuri osa näistä tähtitieteellisistä summista on kiinnitetty julkiseen koulutus- ja sivistystyöhön. Vain harvat maat haluavat yksityistää koko koulujärjestelmänsä. Tutkimukset osoittavat, että menestyneimmät koulutusjärjestelmät ovat niitä, joilla on käytössään julkisin varoin kustannettu kouluverkosto. Lisäksi on todettu, että radikaalit kokeilut, joissa voittoa tavoitteleva yksityinen puoli on otettu mukaan koulumaailmaan, eivät yleensä tuota haluttuja tuloksia. Viimeisimmät esimerkit tällaisista rikotuista lupauksista ovat Afrikassa toimiva Bridge International Academies ja Michiganin yksityinen kouluverkosto. Molemmat ovat vaikuttaneet haitallisesti sekä kouluihin että siellä opiskeleviin lapsiin: opetuksen laatu ja oppiminen eivät likimainkaan vastaa niitä tasoja, joita näiden järjestelmien omistajat lupasivat vanhemmille ja yhteisöille.

Suurin koulutuksen markkinalohko koostuu lukukausimaksuista. OECD arvioi, että 2020-luvun puoliväliin mennessä maailmassa tulee olemaan noin 10 miljoonaa opiskelijaa, jotka tekevät tutkintoaan kotimaansa ulkopuolella.

SUOMELLA ON VIELÄ MAHDOLLISUUS KÄÄNTÄÄ TILANNE EDUKSEEN.

Suurimpien siivujen haaliminen kansainvälisistä koulutusmarkkinoista onnistuu houkuttelemalla paljon ulkomaalaisia, maksukykyisiä ja -haluisia opiskelijoita Suomeen. Australia ja Uusi-Seelanti, jotka ovat koulutusmarkkinoiden menestyneimpiä maita, saavat yli kaksi kolmasosaa koulutuspalvelurahoistaan lukukausimaksuista, joita kansainväliset tutkinto-opiskelijat maksavat.

Suomen kiiltokuvamainen imago koulutuksen huippumaana tunnetaan hyvin. Tuhansia vieraita saapuu vuosittain Suomeen kokemaan itse, miltä pohjoismainen menestystarina tuntuu. Silti Suomella on yllättävän suuria vaikeuksia luoda uusia tuotteita ja palveluita, joita voisi esitellä maailmalle koulutusvientinä. Koulutusmarkkinoita hallitsevat suuret monikansalliset yhtiöt, monialayritykset ja maailmanluokan yliopistot. Suomella on vielä mahdollisuus kääntää tilanne edukseen, mutta markkinoinnin ja myynnin osaamisen lisäksi tarvitaan roppakaupalla ennakkoluulotonta yrittämistä.

Tällä hetkellä Suomessa opiskelee noin 20 000 ulkomaalaista. Heistä kaksi kolmasosaa tulee EU:n ulkopuolelta. He joutuvat uuden lain myötä maksamaan koulutuksestaan. Maksavien opiskelijoiden määrä ei kasva, elleivät yliopistot löydä uusia tapoja innostaa nuoria ihmisiä saapumaan kaukaiseen Suomeen opintojen perässä. Kolme asiaa varmistaisivat, että nuoria saapuisi Pohjolan perukoille opiskelemaan perustutkintoa.

Ensimmäiseksi, yliopistojen pitäisi työskennellä tehokkaammin yhdessä eikä kilpailla keskenään ulkomaisista opiskelijoista. Pienet ja heikoimmin rahoitetut yliopistot eivät kansainvälisessä kilpailussa välttämättä onnistu. Toisekseen, suomalaisten yliopistojen olisi tarjottava kilpailukykyisiä ja joustavia tutkinto-ohjelmia sekä oppimisympäristöjä herättääkseen huomiota maailmalla nuorison keskuudessa.

Ja kolmanneksi, yliopistojen tulisi perustaa alumniverkostoja, jotka yhdistäisivät tulevaisuuden maisterit Suomen akateemisiin yhteisöihin ja yrityksiin. Lisäksi Suomen päättäjien olisi pikimmiten virtaviivaistettava nykyiset maahanmuuttosäännökset, jotta ulkomaiset opiskelijat voisivat helposti valmistuttuaan jäädä Suomeen työskentelemään.

Korkeakoulutus ei ole ainoa alue, jolla Suomen tietotaidolla on kansainvälinen jalansija. Koulutusyrittäjät voisivat etsiä uusia mahdollisuuksia suunnittelemalla suomalaisiin pedagogisiin malleihin ja keinoihin perustuvia franchise-tyylisiä ratkaisuja. Yksi lupaavimmista esimerkeistä on Helsingin kansainvälisen koulun malli (HEI). Se tarjoaa peruslähtökohdat kansainvälistämiselle opetussuunnitelman, opettajakoulutuksen, oppimisympäristöjen suunnittelun ja oppimateriaalien tasolla.

Parhaat liiketoimintamallit syntyvät usein todellisten vahvuuksien pohjalta. Tä­mä järkevä strategia on Suomen koulutusosaamisen viejien syytä pitää mielessä.

2048 Visi skatījumi 18 Skatījumu šodien

Jätä kommentti

450