• 1815
  • 0

Löytöretkeilijän kartat

Kuvat Aleksi Poutanen / Forbes

Kännykän karttaohjelmista tai sijaintipalveluista ei kannata puhua Juha Nurmisen seurassa. Hän kerää harvinaisia maailmankarttoja, jotka kertovat tarinoita historian hienoimmista seikkailuista.

Meren ylle on kerääntynyt niin sankka sumu, että näkyvyyttä riittää vain muutama metri eteenpäin. Vaikka on heinäkuu, valtavat jäälautat jysähtelevät parkki Vegan kylkiin. Eletään vuotta 1878 ja 55-vuotias suomalainen löytöretkeilijälegenda ja tiedemies Adolf Erik Nordenskiöld pyrkii kohti Koillisväylää. Mutta kun alus tulee lähelle Tšuktšien niemimaata Koillis-Siperiassa, paksu jää lukitsee Vegan Koljutšininlahdella, vain parin päivän matkan päässä Beringin salmelta. Nordenskiöldin kartta, jolla hän suuntaa kohti uutta reittiä, osoittautuu väärin piirretyksi. Vega viettää kaikkiaan 10 kuukautta jumissa jäissä, mutta onnistuu lopulta irtautumaan. Kun Nordenskiöld saapuu Tukholmaan vuonna 1880, onnistuttuaan ensimmäisenä purjehtimaan läpi Koillisväylän, hänet julistetaan kansallissankariksi, niin Suomessa kuin Ruotsissakin.

Nordenskiöld on jäänyt historiaan merkittävänä löytöretkeilijänä, mutta hän ansaitsee tunnustusta myös ainutlaatuisen karttakokoelman kerääjänä. Nordenskiöldin 24 000 kartan kokoelma on Kansalliskirjastossa ja se on liitetty myös UNESCOn maailmanperintölistalle. Nordenskiöld ei kuitenkaan ole ainoa merkittävä antiikkikarttojen arvon tuntija. Suomesta löytyy myös Pohjoismaiden merkittävin maailmankarttojen kokoelma, jonka on koonnut merenkulkuneuvos Juha Nurminen.

Juha Nurminen on neljännen polven merenkulkualan perheyrittäjä. Nurmisen isoiso-isä Johan Matinpoika loi perustan sukuyhtiölle, joka aloitti laivanvarustajana ja sittemmin satamalogistiikan, merikarttojen ja navigointiteknologian valmistuksessa. 71-vuotias Juha Nurminen ei enää ole yrityksessä operatiivisessa tehtävässä, mutta tekee ansiokkaasti työtä perustamassaan John Nurmisen säätiössä, joka julkaisee meri- ja karttahistorian kirjoja ja toteuttaa Itämeren suojeluprojekteja.

”Kun katson vanhaa karttaa, katson ensimmäiseksi miltä ajalta se on, kuka sen on tehnyt ja yritän ymmärtää mitä tarkoitusta varten se on luotu”, Juha Nurminen sanoo, kun kuljemme Nurminen Groupin huolintatalossa tutustumassa karttakokoelmaan. ”Kartta kertoo, kuinka ihmiset sinä aikana näkivät maailman, mitä he arvostivat ja mihin pyrkivät.”

Hoikka ja urheilullinen Juha Nurminen on kadehdittavan energinen, vuorokaudessa tuntuu olevan hänelle tunteja enemmän kuin meille muille. Monipuolinen Nurminen on liikemies, tutkija ja intohimoinen luonnonsuojelija – mutta hänestä löytyy myös vähemmän vakava puoli. Kun alamme ottaa valokuvia tätä artikkelia varten, Nurminen pyytää anteeksi kravattiaan, jota hän ei olisi laittanut, ellei aiempi tapaaminen päivällä olisi sitä edellyttänyt. Pakkokravatti on kuvioitu veikeästi sarjakuvasiileillä.

Nurmisen työhuone on kuin löytöretkeilijän aarrekammio. Huoneesta löytyy upea kokoelma vanhoja antiikkikameroita ja kompasseja, parisataa vuotta vanha, kauniisti kellastunut karttapallo ja kultainen kaukoputki. Seinillä roikkuu Juha Nurmisen karttakokoelman hienoimpia löytöjä. Kunnioitusta herättävällä huoneen omistajalla on kuitenkin rento suhtautuminen keräilyyn. Hän kertoo huvittuvansa esimerkiksi keskiaikaisista kartoista, joissa on hulvattomia ”sarjakuvamaisia” piirroksia eksoottisista eläimistä (joita piirtäjät eivät selvästi ole koskaan nähneet luonnossa) tai hurjan näköisistä alkuasukkaista, joita lähetyssaarnaajat kertoivat nähneensä. On helppo uskoa, että lapsena Nurmisella oli tapana livahtaa pyhäkoulusta elokuvateatteri Axaan katsomaan Mikki Hiiri -elokuvia.

Vanhojen maailmankarttojen kerääminen on karttakeräilyn aloista vaikein, kallein ja vaativin. Maailmankartat julkaistiin alun perin Atlas-kirjojen alkulehdillä ja ne ovat halutuimpia sivuja. Niitä on harvoin tarjolla huutokaupoissa, ja monet ovat hävinneet tai tuhoutuneet. Silti Nurminen on onnistunut viiden vuosikymmenen aikana kokoamaan merkittävän ja ainutlaatuisen kokoelman vanhoja karttoja. Hänen henkilökohtaisessa kokoelmassaan on 149 maailmankarttaa, joista suurin osa on foliokokoisia (korkeus 38cm). Kokoelma sisältää myös isoja seinäkarttoja ja miniatyyrikarttoja, antiikkisia karttapalloja sekä maailmankarttoja sisältäviä harvinaisia kirjoja kosmologiasta, kartografiasta ja navigoinnista.

Kokoelma on kansainvälisellä mittapuullakin kattava, karttoja löytyy aina vuodesta 1477 aina 1800-luvun lopulle. Nurminen ei arvioi kokoelmansa rahallista arvoa, mutta se on merkittävä, kun ottaa huomioon, että kokoelmaan kuuluu niin ensimmäinen, kuin toinenkin Klaudius Ptolemaioksen (100 – n. 170 ) koskaan painettu maailmankartta, sekä Ptolemaioksen kartta, jossa pohjoinen ja Skandinavia näyttäytyvät ensimmäisen kerran. Ptolemaios oli kreikkalainen matemaatikko, avaruudentutkija ja maantieteilijä, joka loi antiikin tähtitietämyksen pohjalta karttapiirroksia. Ptolemaioksen piirrokset löydettiin uudelleen Italian Bolognassa 1400-luvulla, jolloin kirjanpainajat keksivät painaa niitä käyttäen uutta saksalaista kirjapainotekniikkaa. Alkuperäisiä Ptolemaioksen karttapiirroksia ei ole säilynyt. Bolognan karttoja arvostetaan, paitsi ihmiskunnan maantiedon tuntemuksen edistysaskeleina, myös taideteoksina. Ei ihme, että Juha Nurminen mainitsee Ptolemaioksen yhtenä inspiraation lähteenään.

Toinen innoittaja on isä, Matti Nurminen.

”Isäni keräsi vanhoja karttoja, erityisesti Skandinavian karttoja”, Nurminen selittää intohimonsa alkuperää. Hän istuu syvässä nojatuolissa toimistossaan, keskellä meriantiikkia, valokuvia, kirjoja ja muistoesineitä. ”Minulla on sukutaustani vuoksi luonnollinen kiinnostus mereen, koska isäni, hänen isänsä ja isoisänsä olivat kaikki laivanvarustajia.”

Maailmankarttojen kerääminen on karttakeräilyn aloista vaikein.

Kun Matti Nurminen aloitti keräämään karttoja 1930-luvulla Euroopan matkoiltaan, ne olivat vielä suhteellisen edullisia. Pariisissa Seinen rannoilla bukinistien kojuista saattoi tehdä monia löytöjä. Matti Nurmisen ensimmäinen kartta oli vuoden 1764 Itämeren merikartta. Myöhemmin kokoelma kasvoi satoihin erityisesti Itämerta kuvaaviin karttoihin, joista valtaosa kuitenkin tuhoutui tulipalossa vuonna 1982. Siitä lähtien Juha Nurminen on ollut entistä päättäväisempi halussaan suojella katoavia aarteita.

Juha Nurmisen työhuone on täynnä antiikkiesineitä, jotka kertovat miehen rakkaudesta mereen.

Karttoja on kerätty keskiajalta lähtien. Mutta tuolloin se oli harvojen huvi, sillä vain todella rikkailla oli mahdollisuus osoittaa varallisuuttaan ja sivistyneisyyttään karttakokoelmalla. Hollantilaisen karttataituri Joan Blaeaun 12 osainen, 600 kartan mestariteos Blaeu Atlas vuodelta 1662 oli vuosisatansa kallein kirja. Se myi siitä huolimatta 100 kertaa enemmän kuin Shakespearen ensimmäinen painos vuodelta 1623. Hollanti lahjoitti Atlas-sarjan diplomaattisena lahjana paavi Leopold III:lle. Luonnollisesti mittaamattoman arvokkaat karttakokoelmat säilöttiin huolellisesti aristokraattien ja yliopistojen kirjastoihin, joissa ne säästyivät rankalta käsittelyltä. Yksityiskokoelmat eivät yleistyneet ennen kuin 1700-luvulla ja silloinkin vain yläluokan keskuudessa.

Yhä tänään karttojen keräämisessä raha toki auttaa, mutta enemmän hyötyä on historian, kunkin aikakauden poliittisten ja kauppasuhteiden sekä kulttuurin tuntemuksesta. Laajaa sivistystä tarvitaan vanhojen karttojen visuaalisten viestien tulkitsemisessa. Ne näyttäytyvät meille koristeellisena salakielenä, mutta aikalaisille viestit olivat hyvin selviä.

”Vanhoissa kartoissa on todella monia kerroksia”, Nurminen selittää. ”Kartat kertovat tieteen, kartografian, kosmologian ja merenkulun kehityksestä, jopa suurten tiedemiesten vaikutuksen maailmanhistoriaan. Maailmankartta on peili kulttuurihistoriaan.”

Juha Nurmisen työhuoneen seinällä on suuri maailmankartta, jonka tekijä on amsterdamilainen Peter Van Der Keere, joka pohjasi puolestaan työnsä mestari Willem Janszoon Blaeun karttaan. Kartta on hienostuneesti kaiverrettu, sitä kiertää koristeellinen kehyspiirros, jossa kuvataan maailman seitsemän ihmettä, yhdeksän planeettaa ja neljä vuodenaikaa. Huomautan, että vaikka kartta onkin 1600-luvulta, se on piirretty varsin ”oikein”. Nurminen lähes pomppaa ylös tuolistaan loukkaantuneena. Kartan paikkansa pitävyydellä nykyajan näkökulmasta ei ole mitään tekemistä karttojen tutkimisen kanssa.

”Vanhoilla kartoilla on uskomattoman suuri esteettinen arvo”, Nurminen sanoo ja katsoo minua tiukasti. ”Jo keskiajalta lähtien vanhoissa kartoissa on esillä kaikki kunkin aikakauden taiteen tyylisuunnat.”

Tänään kartat ovat meille pelkkiä työkaluja, joiden avulla löydämme perille. Vuosisatoja sitten kartat palvelivat suurissa hankkeissa, kuten maailmanvalloituksessa kun espanjalaiset ja portugalilaiset jakoivat maailman etupiireihinsä. Kartta näytti katsojalle konkreettisesti kuninkaan vallan laajuuden tai imperiumin koon. Menneinä aikoina kartta oli eräänlainen matkailuohjelman esi-isä, jota tutkimalla saattoi matkustaa mielessään kaukaisiin paikkoihin, aikana, jolloin vain hyvin harvoilla oli todellinen mahdollisuus kaukomatkailuun.

Intuitiivisesti katsoessamme karttaa, silmämme hakeutuvat ensin etsimään omaa kotipaikkaamme. Juha Nurminen pitää tätä luonnollisena, ihmisellä on aina ollut tarve määritellä paikkansa universumissa. Mutta kartoilla voi olla myös maantieteellistä sijaintia isompi tarina kerrottavanaan, Juha Nurminen sanoo. Esimerkiksi keskiaikainen mappa mundi on myös hengellisen maailman kuvaus. Totutun kartta-asetelman sijaan mappa mundi saattaa esittää Jerusalemin maailman keskipisteenä. Tai kartta esittää maapallon, jota Jeesus pitelee käsiensä välissä.

Kartoista siirrymme hetkeksi laivoihin. Nurmisen perheen höyryalus SS Inkerin kapteenin salonki on siirretty jokaista keraamista seinälaattaa ja marmoriboordia myöten perheyrityksen vaiheita esittelevään museoon. Salongin seinällä on mustavalkoinen valokuva Juha Nurmisen tädistä, joka kastoi aluksen ja antoi sille nimensä. Nurminen näyttää pienen oven, josta kuljettiin aikanaan hänen pieneen makuukajuuttaansa. Pikkupoikana Juha Nurminen oli mukana SS Inkerin matkoilla, kun sitä siirrettiin rannikkoa pitkin Turusta Kotkaan.

Nurminen levittää pöydälle nipun miniatyyrikarttojaan. Legendaarinen kartografian kustantaja ja kansainvälisen karttojen keräilijöiden yhdistyksen perustaja Rodney Shirley sai alun perin Nurmisen innostumaan myös miniatyyrikartoista. Nurminen tapasi Shirleyn vuonna 1985 Helsingissä. Yksi Nurmisen suosikeista on Carta Marina Nuova Tavola, vuodelta 1561. Kartan on piirtänyt venetsialainen humanisti ja karttapiirtäjä Girolamo Ruscelli, joka pohjasi työnsä Ptolemaioksen Geographia -teokseen. Kartta kuvaa Euroopan ja Amerikan mantereitten yhdistyvän suurin piirtein Montrealin korkeudelta. New York näyttäisi olevan Floridan paikkeilla. Vahingosta viisastuneena pidättäydyn mainitsemasta ”virheitä” ja tyydyn sen sijaan ihailemaan kauniisti vuosisatoja kestäneitä värejä.

Raha auttaa karttaharrastuksessa, mutta enemmän hyötyä on historian tuntemuksesta.

SS Inkeri kuljetti tukkilastia perheyrityksen palveluksessa muutama vuosikymmen sen jälkeen, kun Johan Matinpoika loi perustan Nurminen Groupille vuonna 1886. Johan Matinpoika otti nimen Johan Nurminen muuttaessaan liikemiehenä Rauman kaupunkiin. Hän aloitti myymällä puuta ja varustamalla laivoja, ja siirtyi laivanrakentajaksi tilatessaan Uljas -aluksen vuonna 1891. Yritys kasvoi aina 1950-luvulle saakka, mutta perhe luopui laivoista 1960-luvulle tultaessa ja keskittyi kansainväliseen satamalogistiikkaan. Juha Nurminen teki koko työuransa perheyrityksen palveluksessa, aloittaen harjoittelijana 1960-luvulla ja päätyen lopulta toimitusjohtajaksi. Yritys jaettiin vuonna 2008 kahteen erilliseen yritykseen.

Tuolloin Nurminen omisti jo suurimman osan ajastaan vuonna 1992 perustamalleen säätiölle. John Nurmisen säätiö tekee merkittävää kulttuuri- ja merensuojelutyötä Itämeren alueella. Säätiö on toteuttanut 2000-luvulla mittavia miljoonaprojekteja. Esimerkiksi Pietarin jäteveden puhdistusjärjestelmän tehostamisella on ollut merkittävä vaikutus. Suomenlahdelle on saatu aikaiseksi 75 prosentin vähennyt fosforipäästöihin ja uusia merensuojeluhankkeita kehitellään jatkuvasti.  Säätiö on julkaissut myös useita kirjoja. Tuoreimman suurteoksen, joka käsittelee kartografian historiaa, kirjoitti Juha Nurmisen vaimo, tietokirjailija Marjo T. Nurminen. Maailma piirtyy kartalle  -teos on käännetty jo viidelle kielelle ja Iso-Britannian Royal Geographical Society palkitsi teoksen arvostetulla Fordham Award -palkinnolla.

”Jos kysytään, mikä minulle on ollut henkilökohtaisesti kaikkein antoisinta karttojen keräämisessä, sanoisin, että se on ehdottomasti niiden jakaminen kirjojen kautta”, Nurminen sanoo, ja antaa tunnustusta palkitulle tietokirjailijavaimolleen, joka on aiemmin voittanut tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon kirjallaan Tiedon tyttäret.

Meri on läsnä lähes kaikessa, mitä Juha Nurminen tekee. Hän on harrastukselleen omistautunut sukeltaja ja vedenalaiskuvaaja. Nurminen innostui sukeltamisesta 1980-luvulla halutessaan syventää kokemustaan merestä. Hän on onnistuneesti sytyttänyt kaikkiin viiteen lapseensa rakkauden mereen, sukeltamiseen ja purjehdukseen.

Ylhäältä: Herefordin mappa mundi 1300-luvulta kuvaa maailman, jossa Jerusalem on kartan keskipisteenä.

”Stadilaisittain sanottuna, kun faija diggaa dyykata ja lapset on messissä, se helposti tarttuu”, Nurminen naurahtaa. ”Itsekin innostuin veneistä, kun oma isäni otti minut aikoinaan mukaan.”

Nurminen näkee yhteyden vedenalaiskuvaamisen ja karttojen metsästyksen välillä.

”Täydellisen otoksen metsästys on hyvin samanlaista kuin harvinaisen kartan saalistus”, Nurminen naurahtaa. ”Jonkun harvinaisen eläimen löytäminen ja kun sen vielä onnistuu kuvaamaan hyvin antaa minulle hyvin samanlaisen ilon kuin harvinaisen kartan löytäminen.”

Juha Nurminen sanoo kaipaavansa hohtoa, jota etsinnässä oli aikana ennen internetin globaalia markkinapaikkaa. ”Ennen digimarkkinoita keräily oli jännittävää salapoliisityötä”, hän selittää. ”Kaivelin antikvariaattien ja kirjakauppojen pölyisiä takahuoneita Lontoossa, Amsterdamissa, Frankfurtissa tai Pariisissa. ”

Nurmista on joskus myös onnistanut. Näin kävi hänen ostaessaan niin kutsutun sokkopaketin karttoja saamatta nähdä sisältöä. Paketista löytyi eräs vanhimmista Itämeren merikartoista, joka on harvinaisesta merikartastosta nimeltään Thresoor der Zeevaert. Kartta on vuodelta 1592 ja sen on tehnyt Lucas Janszoon Waghenaer.  Nurminen jakaa maailmalla tunnetun tarinan, jossa historioitsija 1870-luvulla löysi Italian Modenasta harvinaisen portugalilaisen planisfääri-kartan vuodelta 1502. Kaunis ja arvokas kartta on piirretty ja väritetty isolle pergamenttivuodalle.

”Kartta löytyi lihakauppiaan myyntikojusta”, Nurminen kertoo. ”Sitä käytettiin aurinkosuojana ja pitämässä kärpäset poissa lihan kimpusta!” Tänään kartta on turvassa, Modenan Biblioteca Estensen aarteena.

1600-luvun Rotterdamia esittävään karttaan on tallennettu yksityiskohtaisesti kaupungin rakennukset, satamat ja laivat.

Nurminen Groupin toimistorakennuksen ruokalassa tuoksuvat vielä lounasajan keitetyt perunat ja lihamureke. Tänne, muovituolien ja laminaattipöytien sekaan Nurminen on ripustanut kokoelmansa upeimmat aarteet. Kokoelma ei todellakaan piilottele holveissa vain keräilijän ilona, vaan Nurminen haluaa jakaa karttojen kauneuden muiden kanssa. Täällä Nurminen esittelee kokoelmansa ehdottoman helmen. Maailman ensimmäinen painettu maailmankartta. Irtokappaleena niitä löytyy vain tämä yksi. Kartta painettiin Bolognassa 1477 Ptolemaioksen Atlaksen aloituskartaksi. Atlaksia painettiin 500 kappaletta ja vain muutamia atlaksia on säilynyt kirjastoissa ja museoissa. Kartta näyttää maailman, kuten Ptolemaios sen 150 jkr. sen kuvasi. Karttaa ympäröi 11 pulleaa kerubia puhaltamassa tuulta. Merelle on kuvattu uljaita laivoja ja koristeellisia merihirviöitä. Maanosien nimet on kirjoitettu latinaksi. Nurminen hankki kartan kymmenisen vuotta sitten Saksasta.

”Kartankeräilijöistä ihailen eniten Nordenskiöldiä, joka oli myös merkittävä karttatutkija”, Nurminen sanoo ja viittaa uudelleen lapsuutensa tutkimusmatkailijasankariin. ”Varhaisista tiedemiehistä nostaisin esiin Ptolemaioksen. Hän oli monilahjakas tiedemies ja astronomi. Hänen luomansa kartanpiirustusopit määrittävät yhä tänä päivänä tapaamme jäsentää ja mitata maailmaa.”

Kun katson riviä 1500-luvun karttoja Nurmisen kokoelmassa, uskaltaudun ottamaan puheeksi rahan, joka on useimmille keräilijöille arka aihe. Esimerkiksi Lontoossa taidevälittäjä Daniel Crouch on myynyt Bolognassa vuonna 1477 painetun Atlaksen vuonna 2007 2,1 miljoonalla punnalla. Se vastaa 3,1 miljoonaa euroa tänään. Hintojen voi kuvitella vain nousseen.

Nurminen sanoo, että hänen kokoelmansa kartoista kaikkein hinnakkaimmat eivät välttämättä ole hänelle kaikkein rakkaimpia. Kokoelma on eittämättä mittaamattoman arvokas, vaikka Nurminen sanookin saavansa usein pitkän linjan keräilijänä karttoja muita halvemmilla hinnoilla. Vuosien varrella huutokauppataloihin ja taidevälittäjiin on muodostunut läheinen suhde. Vanhojen karttojen kohdalla hintaan vaikuttaa moni tekijä, kuten kartan kunto, sen harvinaisuus ja kysyntä markkinoilla.

Vanhojen karttojen kohdalla keräämisen alkuun pääsee pienelläkin panostuksella. On mahdollista löytää kauniita 1700-luvun karttoja alle tuhannella eurolla. Ja 1800-luvun karttojen kerääminen on hyvinkin mahdollisuuksien rajoissa, hinnat vaihtelevat 1000 – 10 000 euron välillä. Löytöjä voi tehdä myös ilman huutokauppoja ja antiikinvälittäjiä. Esimerkiksi Palm Springsissä kartoista kiinnostunut keräilijä meni tutkimaan pihakirppistä, jossa oli luettelon mukaan myynnissä ”kaksi melko hyväkuntoista 1800-luvun maailmankarttaa”. Kartat osoittautuivat huippuharvinaisiksi vuoden 1708 korealaisiksi kartoiksi, jotka ovat osa Matteo Riccin ”Impossible Black Tulip” -sarjaa. Karttojen hinta on 30 000 euroa kappale.

Karttojen lisäksi Nurminen metsästää myös täydellisiä valokuvia veden alla. Kuva: Kari Lahtinen.

Mutta antiikkikarttojen keräily ei ole pelkkiä onnekkaita löytöjä tai hyvä sijoitus. On kyllä totta, että vanhojen karttojen arvo saattaa nousta ajan mittaan. Mutta vain harvoin ne kartat, joiden hinta oli alun perin korkea, nousevat arvossa huikeasti. Arvokkaista kartoista pidetään hyvää huolta, joten niiden säilyminen vuosisatoja on todennäköistä. Onkin yllättävää, että massatuotetut tavalliset kartat saattavat olla äkillisesti hyvinkin arvokkaita, jos niille löytyy kysyntää. Tällä hetkellä korkeimpia hintoja maksetaan kaikista mahdollisista Amerikan kartoista. Jotkut keräilijät kehottavat tallettamaan myös 1900-luvun alun Lontoon metrokarttoja hyvän sijoituksen toivossa, tai amerikkalaisten huoltoasemien julkaisemia karttoja autoilun alkuajoilta.

En ole aivan varma, olisiko huoltoasemakartalla samaa hienostuneisuutta kuin Euroopan kartalla, jonka Nurminen seuraavaksi esittelee. Kartan laati mestari Willem Janszoon Blaeu vuonna 1612. Upeassa kartassa on koristeelliset kuvat eri kansallisuuksien kansalaisasuista. Karttaan on kirjoitettu pitkät poliittiset viestit, joissa haukutaan espanjalaisia, sillä kartta tehtiin Alankomaiden ja Espanjan uskonsotien aikaan. Nurminen kertoo, että Blaeun tyylin erottaa hienoista laivapiirroksista Euroopan merillä. Hän ei tarvitse muistiinpanoja kertoessaan tarinan toisensa perään karttojen maailmasta.

Vaikka Juha Nurminen sanoo nauttivansa myös nykytaiteesta, hän kuvaa sen olevan toisinaan tylsää. Sen sijaan hän syttyy suunnattomasti kaivaessaan esiin karttojaan. Hän ihailee erityisesti kadonneita käsityötaitoja, kuten kuparikaiverrusta ja taitoa sekoittaa vuosisatoja säilyviä värejä luonnon materiaaleista, kuten puiden äkämistä, mineraaleista tai purppurakotilosta.

Nurminen laittaa minut testiin. Hän kysyy miksi saksalaismestari Sebastian Münsterin kartta vuodelta 1532 on erityinen? Hämmentyneenä sopertelen jotakin kuvituksesta, kartassa näyttäisivät norsut ja lohikäärmeet elävän sulassa sovussa jossakin Pohjois-Amerikan paikkeilla. Ei, sen sijaan Nurminen osoittaa kartan alareunaan, missä enkeli pyörittää maapalloa käsissään pitämänsä kammen avulla. Vallankumouksellinen ratkaisu: tähtitieteilijät olivat vasta todistaneet maapallon todellakin pyörivän oman akselinsa ympäri ja havainto esitettiin maailmalle tämän kartan avulla.

Kaikkein hinnakkaimmat kartat eivät välttämättä ole keräilijälle tärkeimpiä.

Saatuani ihailla kauniita karttoja toisensa jälkeen Nurmisen kokoelmassa, tunnen haikeutta. Kohtelemme nykyään karttoja täysin välinpitämättömästi. Käytän itse karttaa etsiessäni osoitetta Google-mapsista, tai kerron Facebookissa sijaintini kavereille. Nurminen on kuitenkin näyttänyt minulle karttojen maailman todellisen kauneuden – jota emme juuri koskaan pysähdy ajattelemaan.

Lopetellessaan kierrosta Nurminen huokaa tulleensa keräilijänä tietyn tien päähän. Kokoelma on nyt täysi, eikä hän ole aikeissa enää hankkia uusia karttoja.

”Olen kohta 72-vuotias, on aika hiljaa luopua kaikesta”, hän sanoo.

Vaikka koko Nurmisen perhe rakastaa intohimoisesti merta, kukaan hänen lapsistaan ei ole innostunut jatkamaan karttojen keräämistä, Nurminen kertoo ja on valmis jossain vaiheessa jopa myymään kokoelmansa. Kun katsoo ylpeyttä ja iloa, joilla Juha Nurminen karttojaan esittelee (ehkä samaan tapaan kuin Nordenskiöld aikoinaan), tulee tunne, että se päivä on vielä kaukana. Nyt kartat kuiskailevat vielä liian monta tarinaa Nurmisen korvaan – tarinoita, joita hän mielellään jakaa muille.

1816 Visi skatījumi 9 Skatījumu šodien

Jätä kommentti

450