Ohilaukauksia sanktiolistalla

,
Elmar Murtazaev on Forbes Latvian toimituksen neuvonantaja ja työskenteli Forbes Venäjän päätoimittajana vuosina 2013-2015.

Yhdysvallat nimeää venäläisiä miljardöörejä Kremlin vastaiselle pakotelistalleen, joka on kuin kopio Forbes Venäjän miljardöörirankkauksesta.

Mutta tukahduttaako lista innon yrittämisestä? Lue Forbes Latvian neuvonantajan ja Venäjän Forbesin entisen päätoimittajan, Elmar Murtazaevin kolumni aiheesta.

Viime elokuussa presidentti Trump pisti nimensä alle niin kutsuttuun CAATSA -lakiin, eli Amerikan mahdollisuuteen käyttää talouspakotteita. Pakotteilla kuritetaan sellaisia USA:n vastustajia kuten Iran ja Pohjois-Korea. Trump hyväksyi lain, vaikka kutsuikin sitä ”erittäin puutteelliseksi”. Tietämättään Trump oli hyvinkin oikeassa, vaikkakaan ei tarkoittamastaan syystä.

Tammikuun lopulla tänä vuonna USA:n valtiovarainministeriö vihdoin reagoi lakiin. Ministeriö ei kuitenkaan asettanut Venäjälle uusia pakotteita seurauksena sen sekaantumisesta USA:n vaaleihin. Sen sijaan ministeriö toimitti kongressille nimilistan ”merkittävistä poliittisista vaikuttajista” ja ”oligarkeista” Venäjällä. Nimilistalla olevat henkilöt ovat Kremlin lähipiiriä, ja potentiaalisia henkilökohtaisten pakotteiden kohteita.

Kuitenkaan raportin julkinen osa ei anna juurikaan selitystä sille, miksi kukin henkilö on listalle joutunut. Kaikki keskeiset faktat liike- ja virkamiehistä, kuten omaisuuden lähde, perhe- ja liikesuhteiden verkosto, tai arvio siitä, kuinka lähellä Putinia kyseinen henkilö on, kaikki tämä tieto on salattu.

Listan julkinen osa herätti paljon kysymyksiä niin USA:ssa, kuin muuallakin maailmassa. Kuinka tämä lista 210 poliitikoista, ylimmän tason virkamiehistä ja liikemiehistä on koottu? Liikemiesten nimien hankkiminen ei ole ollut hankalaa. Listan laatijat yksinkertaisesti kopioivat Forbesin julkaiseman listan niistä venäläismiljonääreistä, joiden omaisuuden arvo on yli miljardi dollaria. Kaikki 96 miljardööriä Venäjän Forbesin huhtikuun numerosta siirtyivät suoraan USA:n virkakoneiston tuottamaan viralliseen dokumenttiin.

Olin itse mukana laatimassa Venäjän Forbesin rikkaimpien listaa, joten Trumpin hallinnon arvostus työtämme kohtaan luonnollisesti imartelee. Mutta silti lista herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Keskeisin kysymys on; mihin USA:n hallinto pyrki nimetessään jokaisen venäläisen miljardöörin kyseisessä listassa. Dokumenttia oli aiemmin luonnehdittu listaksi ”liikemiehistä Venäjän hallinnon lähipiirissä.”

Jos Yhdysvallat yrittää rankaista tai nolata rikkaita venäläisiä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään, se tosiaankin epäonnistuu. Luonnollisesti jos tarpeeksi sohii, lopulta osuu johonkin. Tämä pätee myös USA:n valtiovarainministeriön raporttiin. Forbesin listalla on toki niitä, jotka kuuluvat Putinin lähipiiriin ja toteuttavat kaikkein arkaluontoisimpia ja merkittävimpiä toimeksiantoja, olivat ne sitten poliittisia, taloudellisia tai liittyvät Putinin pyrkimyksiin tukahduttaa lehdistönvapaus.

Listalla on Arkady Rotenberg, joka oli Forbesin vuoden 2017 listalla sijalla 39. Rotenbergin omaisuuden nettoarvo 2.6 miljardia dollaria. Hän on kaasuputkia ja sähköverkkoja rakentavan SMG Groupin omistajia ja Putinin lapsuuden ystävä. Listalla on myös Gennady Timchenko (sijalla 4, omaisuus 16 miljardia dollaria), jonka yritysten kautta suurin osa öljystä valuu Venäjältä länsimaihin. Tai Yuri Kovalchuk (sijalla 93, omaisuus miljardi dollaria), joka omistaa Venäjän propagandamediayrityksiä. Kaikki nämä liikemiehet ovat jo pitkään olleet USA:n ja Euroopan sanktioiden alaisia, aina Venäjän Krimin valtauksesta 2014 ja Ukrainan sisällissodasta lähtien.

Mutta listalla on myös nimiä, joiden yhteyttä Putinin lähipiiriin voi vain epäillä. Esimerkiksi Mikhail Fridman (sijalla 7, omaisuus 14,4 miljardia dollaria) ja Pyotr Aven (sijalla 24, omaisuus 4,6 miljardia dollaria), jotka omistavat yhdessä sijoitusjätti Afta-Groupin. Suurin osa Afta-Groupin sijoituksista on Venäjän ulkopuolella ja sekä Fridman, että Aven, ovat moneen kertaan korostaneet etäisyyttään politiikasta.

Yuri Sheflerin (sijalla 56, omaisuus 1,3 miljardia dollaria) sijoittaminen listalle on suorastaan naurettavaa. Miljardööri pakeni Putinin hallinnon oikeustoimien pelossa Latviaan. Toinen esimerkki on Valentin Gapontsev (sijalla 53, omaisuus 1,6 miljardia dollaria). Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1991 ja perusti siellä IPG Photonicsin, joka valmistaa korkean teknologian lasereita globaaleille markkinoille ja pitää pääkonttoriaan Massachusettsissa. On selvää, että pakotelistan laatijat eivät ole tutustuneet Forbesin listan tutkimusmetodeihin tai tarkempiin henkilötietoihin.

On ironista listata joukko yrittäjiä vihollisiksi. Yksi Amerikan kasvun tekijä on ollut vahva yrittäjyyshenki, jota muut maat kadehtivat ja yrittävät kopioida. Voi sanoa, että yrittäjyys on kirjattu USA:n perustuslakiin, joka kirjaa kaikille yhtäläiset oikeudet elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun. Toisin sanoen on hyvä olla rikas ja menestynyt, on hienoa synnyttää yrityksiä, tuotteita ja palveluksia.

Miksi nämä perusarvot – jotka edustavat hyvin Forbesin arvoja – eivät päde, kun kyseessä on Venäjä?

Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön “Kremlin raportti” vihjaa, ettei menestys ja mittava omaisuus ole mahdollista Venäjällä ilman yhteyksiä hallintoon. Mutta kelatessa listaa eteenpäin, tulee vastaan monia nimiä, jotka ovat luonet miljardiomaisuutensa tyhjästä, ilman valtion apua. Esimerkiksi Sergei Galitsky (sijalla 18, omaisuus 6,8 miljardia dollaria), joka on Venäjän suurimman vähittäiskauppaketju Magnitin perustaja. Tai Arkady Volozh (Sijalla 85, omaisuus 1,1 miljardia dollaria), joka on Venäjän Googlen, Yandexin pääomistaja. Entä kansainvälinen internetsijoittaja  Leonid Boguslavsky (sjalla 84, omaisuus 1,1 miljardia dollaria)?

Jotain ristiriitaa on siinä, että Vladimir Putin on tehnyt kaikkensa täyttääkseen USA:n hallinnon olettaman siitä, ettei itsenäinen ja eettinen liiketoiminta ole mahdollista Venäjällä. Putinin hallinto suojelee sitä lähellä olevia yrityksiä, tukahduttaen aidon kilpailun ja estää liikemiehiä osallistumasta poliittiseen kanssakäymiseen Venäjällä.

Putinin presidenttikauden viimeisinä vuosina on nähty vähittäistä puuttumista yksityisomistamiseen sekä oikeuteen siirtää varoja paremmin tuottaviin kohteisiin, valtiolle edullisten kohteiden sijaan. Ja ennen kaikkea, hallinto on luonut yrittäjävastaisen ilmapiirin, jossa ihmisten mielikuvissa omaisuuden hankkiminen onnistuu vain hyvä veli -verkoston avulla.

Vielä viimeinen ajatus Kremlin raportista. Kopiointi on yleisesti ottaen huono käytäntö. Tieteessä ja journalismissa sitä kutsutaan plagioinniksi – ja on peruste irtisanomiselle.

3985 Visi skatījumi 18 Skatījumu šodien

Jätä kommentti

450