Työntekijä ja työnantaja – nykyisin kumpikin häviää

,
Kirjoittaja on kansanedustaja ja yrittäjä

Digitalisaatio, robotisaatio ja jakamistalous tuhoavat vanhoja ammatteja nopeammin kuin uusia syntyy. Näin tapahtuu samaan aikaan, kun työttömyys ja alityöllisyys ovat jo muutenkin haastava ongelma kautta maailman. Konsulttiyhtiö McKinsey arvioi, että noin 40 prosenttia maailman työikäisestä väestöstä on työttömänä, vain osittain työllistettynä tai muuten joutilaana. Noin sata miljoonaa työn syrjässä kiinni olevaa haluaisi tehdä enemmän töitä. Lisäksi ainakin 75 miljoonaa nuorta on työttömänä. Se on valtavaa resurssien tuhlausta. Miten voimme ratkaista automaation ja katoavan työn välisen ristiriidan ja tehdä myös Suomen työmarkkinoista toimivammat?

Työn muutos on kansainvälinen ilmiö. Kun googlaa hakusanalla ”future of work” saa 275 miljoonaa osumaa. Onneksi useimmat sentään löytävät vielä töitä, mutta suurin huoli on heistä, joita uhkaa pysyvä putoaminen työmarkkinoiden ulkopuolelle. Usein kokemus ja odotukset eivät vastaa tarjottuja työehtoja tai palkkaa. Suomessa muutos on ollut hitaampaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä on ollut tavallista hakea uutta työtä 12 kertaa uran aikana. Nykyiset milleniaalit saattavat vaihtaa työpaikkaa jopa joka toinen vuosi.

Suomessa tilastot kertovat, että niin sanottujen epätyypillisten työsuhteiden määrä oli 21 prosenttia kaikista työsuhteista vuonna 2000. Neljä vuotta myöhemmin luku oli 23 prosenttia. Työsuhteen muoto ei ole varsinainen ongelma, vaan kaikkein pahin ongelma on sitkeä työttömyys, mikä kertoo työmarkkinoiden joustamattomuudesta. Työttömyysluvut pysyvät korkealla, vaikka avoimien työpaikkojen määrä kasvaa. Työmarkkinoiden jäykkyys on yksi keskeinen syy, miksi Suomi häviää Ruotsille, kun Forbes pistää liiketoimintaympäristöltään parhaat maat paremmuusjärjestykseen.

Suomalainen työlainsäädäntö ja työehdot luotiin vuosikymmeniä sitten suojelemaan työntekijöitä työnantajan mielivallalta. Työnantajia oli harvassa ja työn tarjontaa paljon. Perheiden toimeentulo oli sidottu yhteen työnantajaan, eikä sosiaaliturvasta ollut tietoakaan. Työnantajat pystyivät sanelemaan ehtonsa, eikä työntekijällä ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua tai nähdä nälkää. Ammattiliittoja tarvittiin muuttamaan työehtoja. Nyt liittojen pitäisi pystyä mukautumaan uuteen aikaan.

TYÖEHDOISTA PITÄISI VOIDA SOPIA PAIKALLISESTI.

Nykyinen työlainsäädäntö haittaa monilta osin työmarkkinoiden toimivuutta. Erityisen julmalta tuntuu, että työttömiä pidetään työmarkkinoiden ulkopuolella syrjäytymisenkin uhalla. Ihmiset pitäisi saada takaisin työmarkkinoille tavalla tai toisella. Palkan ja muun tulon yhdistäminen sosiaaliturvaan on tällä hetkellä lähes mahdotonta. Jos et saa vakituista ja täysipäiväistä työtä, voit menettää sosiaalietuudet ja ajautua entistä pahempaan ahdinkoon.

Järjestelmä kohtelee myös työnantajia huonosti. Uuden työntekijän palkkaaminen on aloittavan yrittäjän suurin riski. Ei ihme, että suomalaiset karttavat yrittäjyyttä. Akavan kyselytutkimuksessa vain kahdeksan prosenttia yliopisto-opiskelijoista piti yrittäjyyttä todellisena vaihtoehtona. Peräti 69 prosenttia harkitsi toisen palvelukseen lähtemistä. EU-tasolla 37 prosenttia aikuisväestöstä pitää itsensä työllistämistä varteenotettavana vaihtoehtona. Yhdysvalloissa ja Kiinassa luku on 51 prosenttia.

Työn verotus on Suomessa kireää. Lisäksi palkasta peritään työnantajan kuluja huomattavasti lisääviä sosiaali- ja terveysvakuutusmaksuja sekä muita kuluja. Työnantaja tarjoaa työtä silloin, kun se on kannattavaa. Kallis ja jäykkä järjestelmä estää uusien työpaikkojen syntymisen erityisesti matalapalkkaisille ja matalatuottoisille palvelualoille.

Työn tarjontaa ja kysyntää sekä työn kannattavuutta voidaan parantaa lisäämällä työmarkkinoiden joustavuutta. Matalapalkkatyö pitäisi pystyä yhdistämään sosiaaliturvaan. Ihannetilanteessa Suomeen saataisiin perustulo, josta hallitus on hankkimassa kokemusta 2 000 henkilön koeryhmällä. Työn verotusta pitää keventää ja verotuksen painopistettä siirtää tuotannon ja kulutuksen haittaveroihin, kuten liikenteen ja teollisuuden päästöihin.

Työehdoista pitäisi voida sopia paikallisesti, jotta sekä työntekijöiden että työnantajien suhdannejoustavuus kasvaisi. Samalla tuottavuus paranisi. Suomessa työn tuottavuus kasvoi vielä 1990-luvulla 3–4 prosenttia vuodessa. Sen jälkeen tuottavuuskasvu laski alle kahteen prosenttiin ja oli vuonna 2015 enää 0,3 prosenttia. Tuottavuuden lasku hidastaa talouskasvua ja pahentaa työttömyyttä.

Suomen on ehdottomasti uudistettava työmarkkinansa, jotta työllisyysaste nousee. Muuten talouden epätasapaino pahenee, mikä tarkoittaa lisää leikkauksia vanhusten palveluista, koulutuksesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Joku voi pitää työmarkkinoiden joustavuutta vain työnantajan voittojen kasvattamisena, mutta tosiasiassa joustavuus auttaisi eniten yhteiskuntamme heikoimpia – työttömiä.

2498 Visi skatījumi 15 Skatījumu šodien

Jätä kommentti

450